Retropelejä ja porkkanapiirakkaa

Silloin ko sataa sataa ropisee, häätyy tehä kaikki hullut ja viissaat, että saapii kuopuksen viihtyyn sisälä. Viime viikonloppuna hoksasin kaivella pelien retroimpia esile. Ne oli hautautunu komehroon, eikä niitä ole kuopuksen kans vielä aiemmin pelattu. Kaksosten kans on pelattu näitä viimeksi varhmaan 3-4 vuotta sitte.

Näissä on sitä jotaki, mikä saa minut säästähmään näitä niin kauon ko minussa henki pihisee.


Puinen Aku Ankka- palapeli on ollu jonku vanha jo silloin 80-luvun lopula, ko mie muistan tuota tehneeni pikkuveljen kans. Hyvin se on kestäny. Ja jotenki tuo kuva on vain niin kiva :)





Leo Leijona-peli oli pienenä niin jännä, ko ei koskaan tienny, mitä Leo sannoo, jos sen ruuthuun pysähtyy. Tämä saathiin Postipankista joskus 80-90 -lukujen taitheessa. Hyvin on säilyny ko äiti on hoksannu päällystää. Kuvat on ihania <3

Leipasimma met porkkanapiirakkaaki Oonan kans yks ilta, ko sato ja tuli herkkujen himo. Enpä muista koska viimeksi olen tuota leiponukhaan ennen tätä (lukiossa?). Anoppi on pitäny meät porkkanapiirakoissa, niin ei ole itte tarvinu ;)


Onhan se hyvvää, slurps!

- Piituski -


Kommentit

Suositut tekstit