torstai 29. marraskuuta 2012

Kuuhmeisia horinoita ja jotaki ompeluksiaki

Teteteteterhveisiä tätätätätäältä pepepepepeiton allllta... Vilustaa ja niiskututtaa. Kunnon kuumetauin sitte iski eka kertaa tälle syksyle. Ja syyki on selvä. Alkusyksy meni sairastamatta työskennellessä aikusten kans, mutta muutama viikko sitte siirryin taas tekheen töitä kläppien kans, ja tässä sitä nyt olhaan. Mutta jotaki positiivistaki; nyt voi päivittää blogia ko ei tässä peiton alla ole kauheasti muutakhaan tekemistä :)

Ens alkhuun ilosia uutisia konerintamalta. Yks torstai-ilta herra Yrittäjä kottiutu kaupunkikäynnilthään mukahnaan tämä uus Brother. Olen kauon jo puhunu, että pitäs kunnon kone saaha. Entinen ko on alle saan euron kone hyvin vähäsillä säätömahollisuuksila. Ja oikeasthaan viimisen vuen mulla on ollu äitin 90-luvun Husku lainassa, ko siinä on senthään jotaki säätöjä. Niinpä ukkokulta oli kävelly Koivumaale ja hakenu mulle tämmösen jo vähä etukätheen joulu- ja synttärilahjaksi. Ei voi muuta sanoa, ko että kyllä se vaimonsa tuntee tuo mies :)


Kovin kauhean paljo en ole vielä kerenny tällä ompehleen, mutta sen verran, että kyllä oli hyä ostos!

Saumurinki sain käytettyä huollossa (terät heitti leikkaamasta) ja nyt son taas ko uus. Niinpä surhautin parit housut kuopuksele tuossa menheelä viikola. Oikeanpuohleiset on Ottobresta velouria ja resorit muistaakseni Metsolasta. Vasemman puohleiset on meän eskaripoitsun entisistä kolitseista pienennetty ja uuet resorit laitoin (Myllymuksuilta). Kaava on se Ottobren perushousujen kaava, mitä olen käyttäny ennenki (nyt ei jaksa kaivaa, että mistä lehestä). Koko 80cm ja 86cm.


Sitte nämä kauon puhutut Pikku-lokit. Tavotehan oli kuvata nämä ennen syksyä minun ja tyttären päälä ulkona, mutta se syksy vissiin yllätti... Mutta tässä net viimein nyt on (eihän nämä olekhaan ommeltu ko heinäkuussa...). Eli kangas on Marimekon Pikku-lokki ihanissa retrosävyissä. Ostin kankhaan palalaarista Rovaniemen Marimekosta. Ensin aattelin, etten saa siittä ko ittele vain mekon, mutta ko aikani pyörittelin, tuli siittä meile kummalekki. Olis tullu vaikka ihan samanlaiset, mutta tyär halus kuvion pystöön. Niin sitte tehtiin.


Kaava on Surrur-kirjasta Minuuttimekko. Koko 130cm.


Sama mekko, mutta aikusen koossa S.


Näin syksyn tultua pikkuvessan lattia aina muistuttaa siittä, kuinka remontin aikana hopussa emmä muistahneet vettää lattialämpökaapelia sinne ollenkhaan. Eli lattia on KYLMÄ, jos tuo kuvassa näkyvä vesikiertonen patteri ei ole ihan tulikuuma. Niinpä kaivelin tuossa yks ilta kudelaatikkoa ja löysin ko löysinki ohuempaa ontelokuetta vielä tämän maton verran. Ohje täysin omasta päästä. Ja siltä se kyllä näyttääki. Mutta eipä tartte jalkojen palella laattalattiala ko asioitansa hoitaa!


Sitte vielä yks kuva kuukauen takkaa ko meän kuopus täytti 1 vuotta. Tämmösen kakun pyöhräytin. Ohje jostaki vanhasta Yhteishyvästä. Tosi helppo tehä ja näyttävä lopputulos!

Nyt kuppi kuumaa ja nokoset....

- Piituski-